Onpas tässä ollut taukoa, kun on lomailtu pohjoisessa ja muuten vaan vedetty lonkkaa kotonakin. No ei vais, on välillä ainakin koitettu treenatakin. J:n ja Elmon agilitytreenit edistyvät, kuulemma Elmo menee oikein hyvin, kun ohjaaja ei huutele mitään. Minä otin Elmon kanssa ohjelmaan toisetkin tokotreenit, bh-kokeeseen tähtäävän kurssin. Itse kun en osaa noita pk-likkeitä opettaa, niin haetaan vähän oppia. Mouhijärvelle Elmo ei päässyt tokoilemaan, kun Mosku oli sitä mieltä, että nyt on sen vuoro! Niinpä Mosku kävi treenaamassa ruutua ja kaukoja sekä aiheuttamassa ihmetystä olemattomalla seuruullaan. En tiedä mitä, miksi ja milloin on siinä mennyt pieleen, mutta en osaa sitä korjatakaan. Kun Moskua ei kiinnosta, niin sitä ei vaan kiinnosta Ehkä luovutan, ehkä en...

Elmo on sitten treenaillut kotona. Olen nyt joka ilta koittanut vahvistaa&nopeuttaa perusasentoon tuloa. Viiden sarjoissa naksun avulla on saatu jo jotain aikaiseksi. Mielestäni kun nyt on aika päästä eroon tuosta käsiavusta. Seurausta ollaan sitten siinä sivussa otettu vähän ja ihan hyviäkin pätkiä tulee silloin tällöin. Olen taas himpun verran positiivisempi sen suhteen. J opettaa edelleen noutokapulaa Elmolle, kun  mun hermot ei kestä. Mä en ymmärrä mikä siinä on, että maaten voi kapulaa pitää suussa, mutta ei istuen? Ehkä en vaan vielä osaa "elmoa" tarpeeksi hyvin... Moskulle sen sijaan sain jo illassa naksuteltua metallinoutoa siihen vaiheeseen, että avaa jo suunsa metallikapulan ympärille. Ei me ehkä koskaan metallinoutoa missään tarvita, mutta onpahan aivojumppaa....eilen Moskulta meinaan lähti turkki ja sen mukana puolet koirasta. Ihan kuin koko koiran luonnekin olis muuttunut, tuntu sen verran virtaa olevan eilen. Ja yöllä oli hiippaillut meidän sänkyyn nukkumaan, mitä ei oo pitkään aikaan tehnyt....on se vaan niin äitin oma rakas